Masennuslääkkeiden vaikutusmekanismi kiinnostaa ihmisiä ja siksi olen lisännyt tänne lyhyen yhteenvedon siitä, mitä asiasta nyt tiedetään. Saamieni kommenttien mukaan tämä kuvaus on hyvin lähellä sitä, mitä tutkimusten tulosten perusteella voi asiasta sanoa.
Masennuslääkkeiden tarkkaa vaikutustapaa ei tiedetä. Yleensä masennuslääkkeet vaikuttavat serotoniini- ja/tai noradrenaliini-nimisten aivojen välittäjäaineiden aktiivisuutta lisäävästi. Tämä vaikutus tulee välittömästi, mutta vaikutus mielialaan vasta muutaman viikon viiveellä. Siksi onkin epäilty, että vaikutus edellyttää jotain muutakin muutosta aivoissa ja muutaman viikon aika sopii hyvin teoriaan, että masennuslääkkeet aktivoivat jonkin/joitakin geenejä ja sitä kautta tulevat proteiinit aiheuttaisivat mielialaa nostavan vaikutuksen.
Aivan viime vuosina on kansainvälisesti herättänyt erittäin laajaa huomiota havainto, että masennuslääkkeiden vaste olisi yhteydessä tiettyyn aivojen kasvutekijään (BDNF), jonka ansiosta aivojen yhden mielialaan liitetyn muistikeskuksen (hippokampus) solumäärä lisääntyy. Ilmeisesti hippokampuksessa on jonkinlainen tasapaino tuhoutuvien ja uusien solujen muodotuminen välillä ja tämän "myllyn" toiminnan hidastuminen voisi selittää masennusta. Toisaalta tiedetään että stressi voi aiheuttaa merkittävääkin solutuhoa hippokampuksessa. Näin ollen stressiä vähentävä psykoterapia voi johtaa samaan lopputulokseen kuin mielialalääkitys. Aivan viimeaikaisempien tutkimusten mukaan muutamia vuosia kestävä masennuslääkitys lisää hippokampuksen tilavuutta muutamia prosentteja. Toisaalta tiedetään että hoitamaton masennus voi johtaa useiden vuosien aikana hippokampuksen tilavuuden pienenemiseen, jopa 10% luokka.
Vaikka kyse on vasta teoriasta, ovat viimeisen tutkimustulokset olleet erittäin selvästi samansuuntaisia kuin alkuperäinen teoria ja alkuun esitetyt oletukset ovat saaneet niistä selvää vahvistusta. Toisaalta uudet tulokset ovat herättäneet myös uusia kysymyksiä. Todennäköisesti vaaditaan vuosien työ ennen kuin saadaan varmoja tuloksia, mutta jo nyt on spekuloitu uusien hoitomahdollisuuksien löytymisestä. BDNF:n reseptoria (TrkB) on tutkittu Suomessa professori Eero Castrenin ryhmän toimesta. Oma ryhmämme Tampereella tekee tutkimusta vaikeimpien masennuksen muotojen yhteydestä geneettisiin muutoksiin ja yhtenä tavoitteena on löytää eri hoitomuotojen hyvää vastetta ennustavia geenimuutoksia.
On mahdollista, että aivoissa on huomattavasti enemmän hermosolujen uudismuodostusta, kuin tähän asti on ajateltu. Esimerkiksi hippokampuksen toiminnassa saattaa olla kyse siitä, että sen muistitoimintojen kannalta on tärkeää, että soluilla on jatkuvaa eliminaatiota ja uudismuodostusta (Lindsberg PJ. Aivot - muuntuva pääomammme. Duodecim 2003;119:293-8).
Alla abstrakti artikkelista, jossa tämän hetken huippututkijat arvioivat, mitä masennuksesta ja maanisdepressiivisyydestä tällä hetkellä tiedetään.
Nestler EJ, Gould E, Manji H, Buncan M, Duman RS, Greshenfeld HK, Hen R, Koester S, Lederhendler I, Meaney M, Robbins T, Winsky L, Zalcman S. Preclinical models: status of basic research in depression. Biol Psychiatry 2002;52(6):503-28.
Approximately one half-century ago several classes of medications, discovered by serendipity, were introduced for the treatment of depression and bipolar disorder. These highly effective medications revolutionized our approach to mood disorders and helped launch the modern era of psychiatry. Yet our progress since those serendipitous discoveries has been disappointing. We still do not understand with certainty how those medications produce their desired clinical effects. We have not introduced newer medications with fundamentally different mechanisms of action than the older agents. We have not identified the genetic and neurobiological mechanisms underlying depression and mania, nor do we understand the mechanisms by which nongenetic factors influence these disorders. We have only a rudimentary understanding of the circuits in the brain responsible for the normal regulation of mood and affect, and of those circuits that function abnormally in mood disorders. In approaching these gaps in our knowledge, this workgroup highlighted four major areas for future investment. These include developing better animal models of mood disorders; identifying genetic determinants of normal and abnormal mood in humans and animals; discovering novel targets and biomarkers of mood disorders and treatments; and increasing the recruitment of investigators from diverse backgrounds to mood disorders research.
Päivitetty 2.9.09
|
|
![Etusivu - [COMPANY]](/mp/db/definitions/x/IMG/10227/topbar/1)
